Teos on omistettu pojilleni: Ville Valtterille ja Ilmo Ilarille sekä heidän ystävilleen.

Venäjä linnoitti Etelä-Suomea 1900 -luvun alussa. Juoksuhautoja Keskuspuistossa on useita kilometrejä. Rakentamassa oli monia eri kansalaisuuksia, muuan muassa useita satoja kiinalaisia. Juoksuhautoja on käytetty vain Kansalaissodassa 1918, siellä teloitettiin vankeja. Keskuspuiston pohjoisosassa linnoituksien jäänteitä on eniten.

Taiteilija itse samoin kuin hänen lapsensa ovat leikkineet niissä.

Teoksen rakentamisvaiheessa rotkon pohja siivottiin ja silta kunnostettiin. Siltaan laitettiin katos ja suden jäljet. Rotkoon maalattiin susia. Rotkon pohja sai käpypeitteen. Avajaisissa pikkulapset painoi omat jälkensä suden tassun jälkien viereen. Näin heistä tuli susien ystäviä. Sudet tehtiin seikkailun takia. Lapsena näihin juoksuhautoihin siirrettiin koko villi ja vapaa maailma.

Kieltolain aikoina linnoituksia käytettiin salakuljetetun viinan kätköpaikkana. Myöhemmin asunnottomat ovat rakentaneet niihin suojiaan ja monen sukupolven lapset majojaan. Rakastavaiset ovat löytäneet niissä piilopaikkoja ensi suudelmille ja moni uusi kaupunkilainen on saanut vanhoissa Tsaarinajan linnoituksissa alkunsa tietämättään. Nykyisin lepakot ovat löytäneet niissä koloja ja ketut pesiä poikasille. Viimeisin susi ammuttiin Helsingissä 1884 ja sata vuotta sitten tänne kaupungin lähimaastoon, saarroksiin jääneet sudet, kuolivat sukupuuttoon.

Taiteilijalle nämä vanhat linnoituksien jäänteet ovat olleet osa skutsia.
 

takaisin